28.5.2010


Lopputyöesittelyni on onnellisesti ohi.

Tein kiintoisan havainnon vasta parin viime viikon aikana: olen tehnyt naiskuvia alusta asti, paljon, ja useissa maisemissanikin on pikkutyttö, naishahmo tai joku metsän haltijatar. Niissäkin maisemissa, joissa ei ole, koen maiseman näkijän olevan "kuvassa mukana". "Sisilian kukkulatkin" kuvaavat ihmisen elämän mahdollisuuksia.

On siis ymmärrettävää, että lopputyön aiheeksi valikoituivat naiskuvat (nainen kai siksi, että itse olen nainen). Itse koen ne sisäisinä kuvina. Ihminen on aiheena juuri siksi niin kiinnostava, että ihmisessä on hyvä ja paha, persoonallisuus ja sielu. Ja maisemaan verrattuna ihminen on sikäli vielä kauniimpi, että hän pystyy rakkaudellisiin tekoihin.

*

Olen Riikalle todella kiitollinen siitä, että hän opetti minulle ohuiden kerrosten tekniikan, ynnä kärsivällisyyttä. Vaikka monet aikaisemmat akryyli-pastellityöni ovat voineet olla kivoja, minua on aina vähän vaivannut se, että pastellilla jatkamiseen on ollut syynä osaamattomuus ja kärsimättömyys. Olen halunnut saada valmista aikaiseksi, eivätkä taidot ole ihan riittäneet akryylillä viimeistelyyn.

Vaikka nyt jatkaisin miten hulvattomasti tahansa, tiedän, että osaan akryylitekniikan. Se tuntuu tosi hyvältä.

*

Vaikuttaa siltä, että abstraktit pikkutyöt tulevat mukaan näyttelyripustukseen. Naiskuvien katseet ovat intensiivisiä ja katsoja kaipaa ehkä "välimerkkejä" tai hengähdystaukoja niiden katsomiseen. Voi myös olla, että pudotan vielä yhden naiskuvan pois.

*

Pojilla on mahtava inkkarileikki koulun metsässä koulupäivän jälkeen. Olen antanut heille luvan jäädä tunniksi leikkimään ennen Mummolaan tuloa. Mukana on Otson kolme luokkakaveria ja Atte. On ihanaa, että Otso ottaa Aten mukaan luokkansa leikkeihin!!

Eilen pojat askartelivat meillä ostamistaan sulista Otson luokan neljälle inkkarille, Atelle (ja Inkalle!) inkkaripäähineet. Inkkariheimolla on oma kieli, ja leikissä on itse keksityt säännöt. Hauskaa!

*

Venetsiaan sijoittuva kirjani Stormen on siitä tylsä, että siinä ei juuri ole hyvää ja kaunista. Minusta kirjassa pitäisi olla jotain valoisaa sentään, tai edes jonkun henkilön pyrkimystä hyvään. Toivon vielä, että sellaistakin alkaisi löytyä kaiken kurjan seasta...