2.5.2010


Lukijoiden vaatimuksesta vaihdan nyt systeemiä ja kirjoitan jokaisen päivän asiat uudeksi blogiksi, jolloin näette sen ylimmäisenä. Tätä on pyydetty aikaisemminkin, mutta en ole ymmärtänyt lukijoiden hankaluuksia, kun itse kirjaudun sisään ja teksti on avautunut minulle helposti ja toisin kuin lukijoille. Anteeksi!

Antakaa palautetta, miten tämä nyt toimii!

*

Juhlasäässä juhlimassa!

Tapiolan seurakunta aloitti tänään 50-vuotisjuhlaviikkonsa. Messussa kirkko oli niin ääriään myöten täynnä, ettei kaikille riittänyt istumapaikkoja. Musiikkia oli vaskiyhtyeestä ja kirkon kuorosta hienoon Laetificus-nuorisokuoroomme, lapsikuoroon ja muskarikuoroon. Ohjelma oli sikälikin fiksusti järjestetty, että muskarilaiset esiintyivät ensimmäisessä kuoroyhdistelmässä, jonka jälkeen isät ja äidit kantoivat taaperonsa pyhäkouluun.

Saarna oli Jussi Talasniemen jykevää sanaa. Esteetikkoa ilahdutti hänen aloituksensa, jossa hän kertoi joutuneensa nuorena pappina luotsaamaan ranskalaista arkkitehtiryhmää Tapiolan kirkon tiloissa. Nämä sivistysmaan edustajat olivat syvästi vaikutettuja kirkon upeasta suunnittelusta ja kutsuivat Ruusuvuorta "Suomen Le Corbusieriksi, mutta aivan omalla upealla tavallaan". "Täällä ei ole mitään, ja kuitenkin täällä on kaikki!"

Itse olen aina rakastanut Tapiolan kirkkoa.

*

Emännät olivat olleet huipputerässä - gluteenittomiakin kahvileipiä (joita on aina tarjolla) oli neljää lajia.

Varsinaisessa juhlassa kuulimme erinomaisen historiikin Länsiväylän eläkkeellä olevan päätoimittajan pitämänä, jossa hän mm kertoi, että Tapiolaan palkattiin pappi (Lenno Järvi) ennen kuin oli minkäänlaisia tiloja. LJ kävi ovelta ovelle -menetelmällä tutustumassa tapiolalaisiin ja säännöllisesti myös tapaamassa "metsien miehiä" Mankkaalla.

Kuulimme myös ihania tervehdyksiä mm. Virosta ja Unkarista. Oletteko tienneet, että orjantappura on viroksi kipuvitsu ja viinitarha viinamäki. Nämä sanat tulivat esiin, kun Pärnun Elisabethin seurakunnan kirkkoherra kertoi tilanneensa seurakuntalaisilta meille lahjaksi ison vahakynttilän, joka olisi "viinapuun" oksilla koristettu, mutta seurakuntalaiset pitivät ruusuja kauniimpina.

Päivä oli kaiken kaikkiaan riemullinen! -Ja melkein jo ilmoittauduimme elokuun lopussa tehtävälle seurakuntaretkelle Viroon. Valitettavasti virallinen ilmoittautumisaika ei ollut vielä alkanut.

*

Eilen tein iltapyörälenkin, joka kesti 50 minuuttia. Hyvä, minä! Tänään on pidettävä välipäivä, kun on vain nämä yhdet nivelet ja lihakset. Käyn vain kävelemässä. Ehkä S&J:n uutta väliaikaiskämppää katsomassa - he asuvat jo siellä.

Mutta siis reisilihakset vahvistuvat koko ajan niin, että kun ikätoverit eivät pääse enää tuolista ylös, minulla ei tee heikkoakaan.

(Keneltähän lapsenlapseni ovat perineet isottelutaipumuksensa...)