16.5.2010


O-poika kesti jopa ruuhkassa matelun Espoo-Kirkkonummi -välillä keskiviikkona, ja saaressa hän oli salamana laiturilla onkimassa. Helatorstaina tupsahti tytär A-pojan ja I-tytön kanssa tuuliselle ja viileälle rannallemme. Oli hauska saada heidät saareen ja harmi, että vävyllä riitti työ-töitä pyhäksikin.

I-tytön kanssa leikimme sanallisia roolileikkejä, joissa hän on taitava. Lojuimme sängyssä ja olimme olevinamme junassa matkalla Lappiin. "Joko olemme Kolarissa?" kysyin. "Kyllä olemme, kolaroimme juuri vastaantulevan junan kanssa," vastasi leikkikaverini. Pitkien leikkien jälkeen sanoin: "Kuules I-tyttö, minä haluaisin nyt vähän nukahtaa." Johon lapsenlapsi: "Ei se oikein käy, kun minä haluaisin vähän vielä pukahtaa."

Kolmen kahveilla ihmeteltiin V-vauvaa (4 kk), keväisen vihreään pukeutunutta pikku teletappia, joka oppi joka päivä jotain uutta. Pojassa oli painoa ja lihasta kuin tutummissakin vauvoissa ja sitkeä pyrkimys JONNEKIN.

Olimme tosi onnellisia kolmen yön yli ulottuvasta lomastamme, kunnes S kertoi puhelimessa, että pojat olivat perjantaina unohtaneet avaimen kotiin, ja kun Mummola ei ollut käytettävissä, olivat hätääntyneet ja etsineet itkien äitiä pitkin Tapiolaa... Kaikki päättyi hyvin, ja onhan ihanaa olla niin tarpeellinen!

*

Kirkossamme oli seurakuntayhtymämme kirkkopyhä, ihanaa musiikkia ja hilpeitä tuttuja. Sää on huikea ja koivut aivan (vaalean)vihreitä. Kun palaamme viikon päästä Italiasta, täällä on täysi kesä!

Perjantaina tupsahti sitten kesä edellisiltaisen ukkossateen jälkeen. Ihanaa! Poluilla kasvaa korvasieniä, joita kukaan porukastamme ei huoli, ja lisäksi erinäiset koivunlehtikäppyrät, jotka syksyllä esiintyivät kantarelleina, yrittivät nyt näyttää korvasieniltä. Pikkulinnut laulavat, ja isommat de la Chapellen selällä pitävät suoranaista meteliä