Vappu ja toukokuu! Sinivuokot ovat jo viikon kukkineet ovenpielessä, valkovuokot avautumassa.

*

Entinen vappuheila vielä lukee aamun lehteä, mutta itse säästän jotakin päivemmällekin. Eipä silloin 45 vuotta sitten ehkä ihan vielä arvattu, että meistä tulisi yhteisen Hesarin lukijoita.

*

S:n vanha pyörä todistaa, että kannattaa ostaa laatua ja pitää hyvää huolta! Eilen ajoin vappuheilan kanssa jo kymmenkertaisen matkan edellispäivään verrattuna, 4 km. Se kohta, missä kaadun, jos kaadun, on pysähtyminen: kun laitan vasemman jalan maahan ja se tärisee rasituksesta niin että ehkä ei pidä.

Vaikea uskoa, että olen se sama ihminen, joka pyöräili oppikouluvuotensa syksyt ja keväät satoi tai paistoi vähintään sen koulumatkan 10 km päivässä, ja Inkeroisissa nelikymppisenä jokaisena kesäaamuna, satoi tai paistoi, lenkin Inkeroinen-Keltakangas-Myllykoski-Anjala-Inkeroinen eli 20 km.

No, jos taas tänään kymmenkertaistan matkan, ylitän nuoruuden saavutukset: 40 km!!!!!

*

Kenelläkään ei ole niin täydellistä serpentiinilamppua kuin vappuheilan kotoa peritty iso jugend-kruunu ruokapöytämme yläpuolella. Siihen kun heittelee serpentiinipakkauksen, tulija näkee jo ovelta, että täällä on menossa riehakas vappu.

Riehakasta saattaa illalla tullakin, kun S&J:n perhe tulee meille syömään päivällistä pakkaus- ja muuttokiireiden keskeltä. Menu on suunniteltu nerokkaasti.

Ensin salaatti, jossa on VIHREÄÄ ynnä muita viittä VÄRIÄ sekä runsaasti savulohta (KALAA) ja munanpuolikkaita (KELTUAISESSA kaikkea, mitä poikaset tarvitsevan kasvaakseen). Sitten kolot täyteen paksulla KASVIS-KIKHERNE-keitolla (olen oivaltanut, että keitoissa emäksiset aineet jäävät liemeen ja siis tasapainottavat kropassamme nykyihmisellä vallitsevaa happamuutta). Jälkiruoaksi sitten sitä MIELIHYVÄpuolta: vappuheilan tekemää simaa ynnä pikkumunkkeja.