Vanha historiallinen pre-internet sanakirjani ei edes tunne sanaa blogi. Kirjoitan siis jotakin, mistä en tiedä mitä se on. Ilmankos vähän takkuilee. Yritän nyt saada koko "päiväkirjani" yhteen pötköön, niin että sen voisi joskus tulostaa ja tyttärentytär I voisi kuudenkymmenen vuoden päästä löytää sen ja innostua lukemaan muinoin kuolleen Mummonsa ajatuksia...

*

Kun olin nuori, kaverini antoi minulle tutun runonpätkän: "Niin kuin tyttö helmiänsä nauhaan pujottaa, niinhän päivät aurinkoiset eespäin vaeltaa".

Kaikki päivät eivät ole aurinkoisia, mutta ehkä ne silti kaikki ovat helmiä. Siitä blogini nimi.

*

Small talk -taitoja. Menin bussipysäkille metsätietämme minulle tuntemattoman (luultavasti naapuritalossa asuvan) miehen kanssa, ja meitä vastaan tuli hyvänpäivän tuttu rouva kakkostalosta. Hän tervehti ja sanoi sitten miehelle: "Jaa sää olet näköjään ottanu uuden rouvan." Minua alkoi naurattaa ja mies sanoi: "Piti ottaa, kun se entinen ei enää hymyilly niinku tää tekee!"

Vähästä hyvää mieltä kolmelle.

Bussissa ilo jatkui. Kyydissä oli harvinaisen monta äitiä päiväkoti-ikäisen lapsensa kanssa, joululomalaisia varmaan. Joku lapsista aloitti kovalla äänellä joululaulun, johon muutama muu yhtyi, kukin eri joululaulua laulaen!


1.1.2010


Lopetin J:lle lähettämäni sähköpostin eilen pelleilemällä, että eiköhän loppuvuosi jo suju ilman mitään toivotuksiakin, mutta hyvää uutta vuotta. Heti sen jälkeen kuulin Espoon surmatyöstä, jossa eräs Ibrahim ampui kuusi ihmistä. .. Äsken kirkkomatkalla huomasimme, että Tapiolan Sokos-hotellikin oli nostanut lipun puolitankoon Prisman työntekijöiden kuoleman vuoksi.

*

Lunta on viimeksi 60-luvulla ollut yhtä paljon kuin nyt. Sitä on tuprutellut joka päivä hiukan lisää, joten hanget ovat hohtavan valkoiset. Uusi vuosi alkaa auringonpaisteessa! Kaunista, kaunista!

Kun pääsin eläkkeelle, ostin itselleni palkkioksi vuosikymmenien työstä lämpöisen, tuuhean tekoturkistakin. Hauskaa, että sillä on tänä talvena paljon käyttöä. Näytän siinä pullealta turkiseläimeltä, mutta ilmeisesti jotain ihmismäistäkin on jäljellä, koska koirat eivät reagoi minuun sen kummemmin kuin muulloinkaan.

*

Neljänneksi käskyksi kiteytyi (10 uutta käskyä -keskusteluohjelma) telkkarissa Kilpaile vastuullisesti. Toistaiseksi uudet käskyt ovat olleet ohjeita tämänpuoleisen elämän elämiseen, Jumalan kunnioittamisesta ei ole puhuttu. Odotan jännityksellä loppuja käskyjä.

2.1.2010

Telkkarin Kymmenen uutta käskyä -keskusteluohjelman tähänastiset käskyt:

1. Älä pelkää
2. Pidä huoli perheestäsi
3. Tee hyvin
4. Kilpaile vastuullisesti

Viides käsky: Tunnista riippuvuutesi. Useimmille TV-keskustelijoille tuli mieleen lähinnä liiallinen riippuvuus jostakin (päihteet, kahvi, suklaa, juokseminen, työ...), vaikka jotkut toivat esiin myös sitä välttämättömyyttä, että ihminen on riippuvainen muista ihmisistä, luonnosta jne. Ehkä aikamme ajatus, ainakin täällä meillä, on niin voimakkaasti: pärjää itse, pärjää yksin, ettei enää huomata, kuinka riippuvaisia olemme omista yhteisöistämme, yhteiskunnastamme, koko ihmiskunnan tilasta, luonnon tilasta. Kuinka täysin riippuvaisia olemme lapsina olleet omista vanhemmistamme, kuinka riippuvaisia he vanhoina saattavat olla lapsistaan ja muiden avusta.

Ajattelen myös, että olen riippuvainen Luojasta. En ole vaikuttanut omaan syntymääni, en osaa pitää vertani kiertämässä, laittaa ruokaani sulamaan, vaikuttaa itse sitä, että näen, kuulen, ajattelen ja tunnen. Jos elämäni olisi omassa varassani, kuolisin heti.

Käsky on taas kiteytetty lyhyeksi, mutta avautuvatko riippuvuuden eri puolet sen lukijalle?

*

Taas upea, kylmä, aurinkoinen sää. Serkkuni L ja H ynnä jälkimmäisen mies K tulevat kohta kylään. Släkten är bäst ja ystävät vähintään yhtä hyviä!

3.1.2010

Pakkanen kiristyy - tänä aamuna oli 20 miinusastetta. P lähti kuitenkin urhoollisesti Espoonlahden kirkkoon kuuntelemaan entisen esimiehensä Jukka Huttusen vaalisaarnaa. Minulla olisi maalauskurssikaverini R:n näyttely, mutta hänellä on näyttelyitä niin usein, että pakkanen riittää syyksi jättää tämä väliin.

*

Istuimme pitkää iltaa serkusporukalla. Kaikki olemme jo moninkertaisia isovanhempia, ja L on lisäksi "bonusmummo" kolmelle lapselle. Se tarkoittaa, että kun lapsi on eronnut ja lapsenlapset asuvat ent. puolison kanssa, aktiivinen isovanhemmuus silti säilyy, ja jopa siirtyy ent. miniän tai vävyn uusiin lapsiin.

*

Mietin vielä kolmatta uutta käskyä Tee hyvin. Ensin sitä maisteltiin muodossa Tee hyvää, mutta se kuulosti keskustelijoita liian lässyltä. Ilman omahyväisyyttä hyvän tekeminen on kuitenkin kenties jopa elämän tarkoitus...

Kun tapahtuu näitä kamalia väkivallantekoja ja onnettomuuksia, olen yrittänyt selvittää itselleni, millä rohkaista lapsia ja lapsenlapsia kuitenkin luottamaan - niin, mihin? Elämässä voi käydä mitä vain, maailma ei ole turvallinen, oikeudenmukaisuus ei toteudu siinä muodossa, kuin ihminen sen ymmärtää. Viimeksi mainitun tajusin selvimmin, kun Estoniasta eivät pelastuneetkaan "parhaat" ihmiset, vaan ne, jotka olivat vahvimpia ja onnistuivat kahmaisemaan itselleen useammat pelastusliivit.

Vastaukseni on: luottamaan hyvään. Hyvä ei petä koskaan. Hyvään saa yhteyden tekemällä jotain pientä hyvää. Se auttaa palauttamaan sisäisen tasapainon. Hyvä ei katoa maailmasta, vaikka Ibrahim ampuisi kuinka. Kuka tahansa voi joutua pahan uhriksi, mutta siihen asti kannattaa tehdä pientä hyvää.

"Tee hyvin" on minusta hyvä mutta hiukan pinnallisempi käsky. Se, että tekee hyvin, motivoi ja innostaa, antaa tyydytystä ja tuottaa hyvää tulosta. Sitäpaitsi lepokin on tekemistä: kun tarvitset lepoa, lepää hyvin!

Joskus hutaisu voi riittää ja olla ehkä paras tapa tehdä juuri se homma juuri siinä tilanteessa.